Kovaa verkkopeliä Hypermystiikan laboratoriossa
Kaikki yhtäläisyydet olemassaoleviin henkilöihin ovat tahallisia.
"Laszlo, tarvitsemme verkon." sanoi sovelletun hypermystiikan professori
Janos Jakoneliö apulaiselleen vs. vt. ass. Laszlo Loivalle.
"Siihen voisi auttaa serkkuni tietofuksi, joka aloitti opinnot viime
syksynä."
"Hyvä. Hanki hänet tänne."
Kaksi päivää myöhemmin tietofuksi Jooseppi Pellonkulma saapui
laboratorioon. Professori Jakoneliön selitettyä tahtovansa verkon,
Jooseppi veti HP-84-hyperX -laskimensa taskustaan, pelasi uuden
Tetriksen high-scoren, ja sanoi: "Iisi juttu. Me vain pannaan kortit
koneisiin, vedetään piuha ja pätsätään se puutarhaletkuun tossa
käytävällä."
Professori ei ymmärtänyt Joosepin selityksistä mitään, mutta
professoriksi ei pääse jos antaa sellaisten asioiden näkyä. Hän
nyökäytti päätään ja sanoi "Kuulostaa hyvältä. Hoida homma. Laszlo
tietää rahoista."
Jooseppi ja Laszlo ottivat välittömästi yhteyttä romukauppiaaseen,
pitkäpartaiseen ja -tukkaiseen hahmoon joka vaelsi ympäri korkeakoulun
käytäviä lierihatussaan ja veti perässään kärryjä joissa oli
kaikenlaista tietokoneromua. Käytettyjä PDP-11 -koneita, puoliksi
palaneita päätteitä, vanha reikänauhanlukija ja tietenkin
verkkokortteja. Jooseppi avasi keskustelun: "Tarvittais viis
Ethervieteri-korttia mikrokanalaväylään, löytyykö?".
"Joo, mä sain halvalla Nuukian konkurssimyynnistä näitä Leviksen, eikun
Bikomin, 501:siä, ne hölmöt myi ne ihan pilahintaan."
"OK, me otetaan ne, Laszlo tässä hoitaa maksun."
"Hetki vaan," sanoi Laszlo "mulla on keltasta rahaa, mutta sitä saa
käyttää vain palkkoihin. Tästä sinisestä saa ostaa vain kokonaisia
laitteita. Miten olisi tämä violetti, sitä voi käyttää mittalaitteiden
osiin? Kas siinä."
Romukauppias poistui tyytyväisenä ja sankarimme siirtyivät
laboratorioon. "Hyvä, nyt tarvitaan vielä koksipiuhaa ja transsu."
sanoi Jooseppi.
"TV-piuhaa meillä on sen proffan hypermeediokokeilun jäljiltä nurkat
täynnä, mutta se transsu on hankalampi. Meillä on kyllä yksi tutkija
josta mä en ole ihan varma..."
"Pöhkä, en mä sellaista transsua halua. Mä näytän, me voidaan ottaa se
yhdestä huoneesta, siellä on vaan joku Otaksi enkä mä ole koskaan nähny
ketään sen päätteellä, ei kai sitä kukaan käytä."
Vielä samana iltana pojat olivat työn touhussa. Transcieverin
kiinnittäminen sujui ongelmitta. Seuraavaksi vedettiin piuha käytävältä
laboratorioon. Liitokset varmistettiin vielä vahvalla maalarinteipillä
ja verkkokortit liitettiin kaapeliin klemmareista väännetyillä
sovittimilla.
Jooseppi istui mikron ääressä ja rypisteli kulmiaan. "Tää asennus on
ihan sekava, mitäs tähänkin laittaisi? IP-numero? 130.233.224.1 on kai
hyvä, mä näin sellaisen jossain. Maski? Mikä ihmeen maski? Pannaan
siihen nyt jotain. Kokeillaanpa sitten."
Laszlo ihaili vierestä serkkunsa taitoja. "Mitä sä nyt teet?"
"Kato, tää toimii, me saatiin just yhteys lafkan uuteen
AX/MV-koneeseen. Tossa on logini. Onks' sulla tunnus tähän?"
"Ei, mutta proffalla on ja me saadaan käyttää sitä. Venaa mä haen
salasanan ilmoitustaululta."
"OK. Tsekkaa, hyvinhän se toimii. Mennään nukkumaan ja demotaan aamulla
proffalle."
Aamulla pojat vielä testasivat systeemin toimintaa. Hyvin tuntui
toimivan, vaikka toisinaan yhteys tuntui vähän pätkivän. Kun professori
saapui laboratorioon tavalliseen aikaan kahden maissa, vanhalta
viinalta ja halvalta hajuvedeltä lemuten, oli kaikki valmiina
demonstraatioon. Telnet-yhteydet toimivat ja bitit viuhuivat johdoissa
kuten tuleekin. Vakuuttavan esityksen jälkeen professori hymyili
isällisesti pojille ja hänellä oli vain yksi kysymys: "Voiko sillä
pelata MUDia tko-sony-113:ssa?"
Pojat olivat juuri vakuuttelemassa että MUDikin toimii, kun ...
... ovi lensi saranoiltaan kaksimetrisen jättiläisen astuessa sisään.
Hänen perässään tuli hoikka mies, jonka pitkä punainen tukka toi
mieleen punkista heviin siirtyneen rokkarin. Ohimennessään hän viilteli
stiletillä professorin nahkaisen nojatuolin riekaleiksi. Kolmantena
tuleva mies oli tukevampi ja pukeutunut tummaan pukuun ja
peililaseihin. Hän käveli suoraan seinälle jossa runkokaapelista
vedetty antennijohto oli, kaivoi mittanauhan taskustaan, mittaili
hetken ja sitten osoitti huoneen takaseinälle perääntyneen professorin
mikroa. "Tutka sanoo että se on tuo."
Jättiläinen astui mikron luo, nosti sen ilmaan ja heitti ikkunasta
ulos. Kone roikkui hetken verkkokaapelinsa päässä ja sitten
paperinliitin oikeni. Mikro putosi neljä kerrosta murskaantuen lopulta
rehtorin Jaguarin kattoon. Onneksi auto oli panssaroitu Demokraattisen
opiskelijaliikkeen viimeisen pommi-iskun jälkeen, joten hypermystiikan
laboratorio ei menettänyt määrärahojaan kymmeneksi vuodeksi.
Samaan aikaan ovesta oli tullut vielä neljäs mies, siniharmaaseen
pukuun ja kukkahattuun pukeutunut pujopartainen, joka lausui pelätyt
sanat: "Olette rikkoneet tietoliikennesääntöjä." heiluttaen samalla
vihreäkantista vihkosta.
Laszlo ja Jooseppi vaipuivat lattialle peläten rangaistusta, jonka
tiesivät olevan tulossa, tietoliikennesäännöthän ovat jo vuosia
kuuluneet pääsykoemateriaaliin. Professori ei ollut yhtä tietoinen
asiasta, mutta huomatessaan apulaistensa kalvenneet kasvot, hänkin
alkoi pelätä pahinta.
Pujopartainen mies käänsi sivua vihkosessaan ja luki: "Luvattomasta
verkkoon liittymisestä voidaan rikkoja tuomita kahdeksi kuukaudeksi
neuvomaan käyttäjiä Y.700 -postiosoitteiden käytöstä."
Nyt professorikin ymmärsi. Y.700. Moninmutkaisin ihmiskunnan kehittämä
järjestelmä. Kehitystyöhön oli tarvittu kaksituhatta insinööriä, ja
kaksi kolmannesta heistä oli päätynyt suljetulle osastolle. Sitä ennen
joku oli kuitenkin ehtinyt speksata Y.700-osoiterakenteen, jossa
vastaanottajan osoiteen pääkenttä on hänen kauluksen numeronsa ja
ensimmäinen alikenttä vyötärön ympärys.
Y.700-järjestelmä on tietenkin erittäin herkkä oikeille
toimintaparametreille. Viikon loma Ranskassa riitti kerran ohjaamaan
rehtorin postit eräälle nuoremmalle siivoojalle. Ja nyt he joutuisivat
neuvomaan tämän järjestelmän käyttöä uusille ns. vihannesteekkareille,
joilta ei enää edelleytetä edes kykyä laskea yli yksinumeroisilla
luvuilla korkeakouluun pääsemiseksi.
Professori voihkaisi tuskasta ja taipui kaksin kerroin. Hänen
vatsahaavansa oli taas kerran auennut, joten hän kaivoi pöytälaatikosta
laastarilapun ja söi sen. Laszlo vapisi hiljaa lattialla. Jooseppi
ymmärsi kuitenkin ehkä parhaiten mitä rangaistus merkitsisi. Hän näki
elämänsä kulkevan silmiensä edessä kuin kuluneen CD-videolevyn.
Laastarilappu kuitenkin rauhoitti professoria sen verran että hän sai
tunteensa hallintaan ja pystyi ajattelemaan. Pöytälaatikostaan hän veti
esille avaamattoman viiden litran kanisterin 96% liuotusainetta ja
neljä lasia. "Voisikohan tätä jotenkin vielä selittää?"
Enempää ei professori ehtinytkään sanoa, kun jättiläinen kahmaisi
pujoparran kainaloonsa, peililasimies otti kanisterin suureen kouraansa
ja punatukkainen sanoi "Kunhan palautatte sen transsun ettekä enää
toista kertaa..."
Ja näin rauha palasi hypermystiikan laboratorioon. Mutta professori ei
vieläkään päässyt pelaamaan MUDia omalta mikroltaan.